”Kirurgisen puhtauden velvoite lankeaa suuresti sairaanhoitajan toteutettavaksi. Jotta varmistettaisiin antiseptiikka, hänelle tuleekin antaa vastuu leikkaussalin hoitamisesta – tehtävä, joka yleensä riittää pitämään hänet jatkuvasti työllistettynä.”
Isabel Hampton Robb, Nursing (1894). Koeckert, Cleveland 1906, 381.

”Leikkaussalihoitajat [operating-room nurses] antavat opetusta ja pitävät harjoituksia eetterinukutus-, leikkaussali- ja heräämöhoidoista.”
Documents of the City of Boston. Vol. 1, Nos. 1–23, 1908.
Kivelän sairaalassa kahvitauolla yli sata vuotta sitten. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo)
”Kom ihåg att vår förening är en gammal förening, känd och aktad överallt i världen. Kom ihåg att det märke vi bära kunna vi bära med heder […].”
Sophie Mannerheim (1863–1928) vanhoilla päivillään ensimmäisestä pohjoismaisesta hoitajajärjestöstä Sjuksköterskeförening i Finlandista (1889–), jota hän johti 1905–1926. Sit. teoksessa Tyyne Tulio, Friherrinnan Sophie Mannerheim. Söderström, Helsingfors 1961, 210.
Tuntematon 1800-luvun lopun maalaus esittää leikkausta 1600-luvulla.
(Kuva: Wikimedia Commons)

”Erikoistuminen seuraa uran edetessä, mutta alkuun kannattaa omaksua kaikkea eteen tulevaa. Älkää esiintykö kirurgisina hoitajina tai lääketieteellisinä hoitajina tai synnytysopillisina hoitajina, älkääkä ennen muuta kieltäytykö hoitamasta miehiä. Pitkän aikaa tarvitsee kaiken kerrytettävissä olevan kokemuksen, eikä sitä muualta saa kuin yleisestä sairaanhoidosta.”
James Gregory Mumford, Surgical Memoirs. And Other Essays. Moffat, Yard & co., New York 1908, 312.
Lastenlinnan edustalla 1921 Helsingin Toisella linjalla
(Kuva: Helsingin kaupunginmuseo)
”Parhaat heistä pidin jatkokoulutuksessa leikkaushoitajiksi.”
Werner Junge, African Jungle Doctor. Ten Years in Liberia. Harrap, London 1952, 202.
”Ammatilliseen yhdistykseen liittymisen etuina mainittiin sosiaaliset tekemiset, tylsyyden välttäminen, hauskanpito, matkat, terveydenhoidon edistäminen, uutuudet, ystävyys, ryhmäetuudet ja vertaisverkosto sekä vanhemmilla jäsenillä koulutus, tuki, ammattitaidon karttuminen ja itsensä kehittäminen. Uudemmat ja vanhemmat jäsenet eroavat syissään liittyä tai olla liittymättä tässä tutkimuksessa tarkasteltuun [Kuwaitin sairaanhoitaja]yhdistykseen. ”
M. Alotaibi, Factors Affecting Nurses’ Decisions to Join Their Professional Association. International Nursing Review. Vol. 54, No. 2, 2007, 160–165.
”En helt ny syn på förhållandet patient–vårdare håller på att växa fram även på operationssalarna, präglad av en fördjupad psykologisk insikt om vad det innebär att vara patient. Detta samspel har […] ett eget namn: perioperativ vård. Med det menas bland annat att operationssköterskan förutom att vara med om att genomföra operationen också träffar patienten både före och efter.”
Åke Olsson, Alltid steget före. Hundra år vid operationsbordet. Federativs, Stockholm 1993.

”Ensimmäinen pätevyysehto hyvälle kirurgiselle hoitajalle on siisteys. Lääketieteellisen sairaanhoitajan edellytyksiin kuuluvat nopea oivallus, vahva myötäeläminen, ’äidillisyys’, kun taas kirurgiselta hoitajalta vaaditaan nopeutta, neuvokkuutta ja [arvostelukykyä].”
Edward Moresby Hassard, Practical Nursing for Male Nurses in the R.A.M.C. and Other Forces. Frowde, London 1910.
Leikkaus Punaisen Ristin sairaalassa Tampereella Johanneksen koululla sisällissodan aikana 1918.
(Kuva: Wikimedia Commons)

”Potilaan vierellä seisoo sairaanhoitaja ja leikkaushoitajia, joiden tehtävänä on ojentaa kirurgille instrumentteja, sideharsoa, ompeleita ja muuta vastaavaa aina tarpeen mukaan ja myös nämä käytön jälkeen takaisin. Tässä kohdassa leikkauspöytää käy melkoinen vipinä.”
Proceedings of the Institution of Electrical Engineers. Vol. 99, No. 3, 1952, 722.
Manchesterin laitamilla sijaitsevan Barnes-sairaalan (1875–1999) muraalikoristeltu leikkaussali 1900-luvun alussa.
(Kuva: Pinterest.com)
”De allra flesta af de föreningar, som i det följande komma att presenteras för läsaren, höra hemma i San Francisco. Ingen stad på vestkusten har någonsin kunnat uppvisa ett ens närmelsevis så månggrenadt föreningslif bland svenskarne som San Francisco. Afven den utom föreningsväsendet stående måste medgifva, att dessa sammanslutningar bidragit att vidmakthålla svenskt språk, svenska seder och svensk sång bland landsmännen, vänja dem vid parlamentariskt skick, egga deras tankeskärpa och skänka dem sjelftillit och öfning i offentligt tankeutbyte. Man behöfver ej numera befara ett upprepande af hvad som för ett 20-tal år sedan timade vid ett möte, som anordnats för att väcka intresse för literära öfningar, och vid hvilket dåvarande organisten vid sv. luth. kyrkan O. A. Clasell befans vara den ende, som vågade uppträda och kunde uttrycka sig begripligt.”
Ur California och dess svenska befolkning. Av Ernst Skarstedt. Washington Printing, Seattle 1910, 318.
Leikkaussalihenkilöstö rullaa potilaan takaisin osastolle. Brittiläisen taiteilijan Ethel Macmillanin (1889–1957) maalaus 50-luvulta.
(Kuva: Wikimedia Commons)

”En vetoa ainoastaan sydämeenne, kun kutsun kaikkia alueen virkaveljiä liittymään yhdistykseemme, vaan viittaan myös moraalin säätämään velvollisuuteen ja tavallisista tavallisimman järjen käskyyn.”
Ranskalaisen Gironden lääkäriyhdistyksen puheenjohtaja L’Union Médicale -lehden 28/vii/1859 ilmestyneen numeron mukaan.
Tuntematon kuva. (Kuva: Pinterest.com)

”Kirurgisen sairaanhoitajan [surgical nurse] pitää tottua näkemään verta. Hänen täytyy olla lujahermoinen ja vakaakätinen. Äkilliset hätätilanteet eivät häntä saa hetkauttaa. […] [Hän tarvitsee] perusteellista koulutusta ja tietoa [sekä] sinnikästä ja huolekasta itsekuria yhdistettynä käytännön kokemukseen.”
Anna M. Fullerton, Surgical Nursing. A Compilation of the Lectures Upon Abdominal Surgery, Gynaecology, and General Surgical Conditions and Procedures. Delivered to the Classes in the Training School for Nurses Connected with the Woman’s Hospital of Philadelphia. Blakiston, Philadelphia 1899, 18.
Tuntematon kuva. (Kuva: Pinterest.com)

”Tässä järjestelmässä on erityinen virka nimeltä leikkaussalihoitaja [theatre nurse]. Sitä hoitaa aina vuorollaan yksi henkilö, jonka tehtävänä on vastata siitä, että leikkaussali ja välttämättömät laitteet ja tarvikkeet ovat valmiina toimenpiteitä varten. Osastonhoitaja ottaa aina osaa leikkaukseen, samoin yksi tai useampi harjoittelija eri osastoilta näin lisäapua antaakseen ja oppia saadakseen. Opiskelijoiden opettaja [matron] on myös pääsääntöisesti paikalla ohjatakseen hoitohenkilökunnan järjestystä ja menettelytapoja sekä jakaakseen kullekin sopivia tehtäviä, missä hän eittämättä arvioi harjoittelijan ikää, kykyjä ja kokemusta samoin kuin leikkauksen luonnetta ja potilaan herkkyyttä ennen anestesian antamista.”
Journals of the House of Representatives of New Zealand. Vuosikerta 1895.
Böömiläinen professori Vincenz Czerny (1842–1916) johtaa leikkausta ilmeisesti Heidelbergin yliopistolla 1800-luvun lopulla.(Kuva: Wikimedia Commons)

”Kaksi sairaala-apulaista rullaa potilassängyn saliin, jossa osastonhoitajan täytyy jo olla paikalla. Siellä on myös yksi leikkaussalin osastonhoitaja ja kolme leikkaussalihoitajaa sekä kirurgi, avustava kirurgi, anesteetikko, talon kirurgi ja kaksi pukijaa.”
John Langdon-Davies, Westminster Hospital. Two Centuries of Voluntary Service, 1719–1948. Murray. London 1952, 241.
Leikkaussali vuosimallia 1930.
(Kuva: Wikimedia Commons)

”Kaikissa suurissa leikkauksissa tarvitaan välttämättä neljä sairaanhoitajaa: instrumenteista vastaava päähoitaja, kirurgisista sienistä vastaava toinen hoitaja, steriilistä käsienpesuastiasta vastaava hoitaja ja steriloimattomista tarvikkeista vastaava hoitaja. Kaikilla sairaanhoitajilla pitää olla kirkas käsitys velvollisuuksistaan, jotka he suorittavat muiden toimiin puuttumatta.”
Emily Marjory Armstrong Stoney, Bacteriology and Surgical Technic for Nurses. Saunders, Philadelphia 1905, 194.
Hovikirurgi Jevgeni Pavlovin (1845–1916) johtama leikkaus taidemaalari Ilja Repinin (1844–1930) kuvaamana 1888.
(Kuva: Wikimedia Commons)

”Hoitajat tiedostivat tarpeen uudelle tiedolle ja kokemusten jakamisen edut [ja perustivat yhdistyksen].”
Laurie K. Glass & Ellen Murphy, AORN. Emergence and Growth. AORN, New York 2002, 129.
Oikealla instrumenttihoitaja eli passari, vasemmalla kirurgi, käynnissä hätätrakeostomia eli aukon avaaminen henkitorveen. Kuvaajana kuuluisa saksalaissyntyinen, Yhdysvaltoihin muuttanut Fritz Henle (1909–1993).
(Kuva: Wikimedia Commons)
”Ammatilliseen yhdistykseen liittymisen etuina mainittiin sosiaaliset tekemiset, tylsyyden välttäminen, hauskanpito, matkat, terveydenhoidon edistäminen, uutuudet, ystävyys, ryhmäetuudet ja vertaisverkosto sekä vanhemmilla jäsenillä koulutus, tuki, ammattitaidon karttuminen ja itsensä kehittäminen. Uudemmat ja vanhemmat jäsenet eroavat syissään liittyä tai olla liittymättä tässä tutkimuksessa tarkasteltuun [Kuwaitin sairaanhoitaja]yhdistykseen. ”
M. Alotaibi, Factors Affecting Nurses’ Decisions to Join Their Professional Association. International Nursing Review. Vol. 54, No. 2, 2007, 160–165.
”Tämän yhdistyksen ainoa tarkoitus on tarjota taiteelle sellaista kannustusta, jota ilman se ei tulisi toimeen keskuudessamme, tukea, jonka nerokas hallituksemme siltä epää, ja apua, jonka antamisesta laistavat innottomat tai taiteen tähdellisyyttä tajuamattomat yksilöt. Yhdistyksemme koko perusajatus on kaikissa suhteissa vastakkainen sattumankaupalle: mihinkään pyrintöön emme ole koskaan ryhtyneet edistääksemme jotain niin vähäistä yhteishyvää kuin arvontaa. Ei ole meidän päämääränämme jakaa palkintoja vaan periaatteita, ei taaloja vaan totuuksia. Maalinamme on taata jotain suurta hyvää yhdistämällä vähäiset voimavarat: ei rikastuttaa muutamia yksilöitä monien kustannuksella, vaan hyödyttää suurta joukkoa harvojen ponnistuksilla.”
Newyorkilaisen Apollo-taideyhdistyksen päätös sen Transactions-lehdessä vuodelta 1843.

Luonnontieteen suuri uudistaja Charles Darwin (1809–1882) kertoo postuumisti julkaistussa omaelämäkerrassaan muiden muassa nuorena kuolleesta äidistään. Isäänsä hän muistelee lempeän humoristisesti. Hän mainitsee tämän olleen verraton ihmisluonnon tuntija, joka patisti poikaa lääkäriksi, koska arvioi tämän saavan helposti paljon potilaita. Kaikki oli kuulemma kiinni kyvystä herättää luottamusta. Tähän poika taas ei kokenut saaneensa erityisiä lahjoja. Samassa Charles kertoo: ”Kahdesti kävin [opiskelijana 1825 alkaen] Edinburghissa sairaalan leikkaussalissa ja näin kaksi hyvin ikävää operaatiota, joista toinen tehtiin lapselle. Minä ryntäsin ulos kesken kaiken. En palannut koskaan, sillä mikään heräte moiseen ei olisi ollut kyllin vahva, tapahtuihan tämä kauan ennen kloroformin siunattuja päiviä. Nuo kaksi tapausta vainosivat minua melkoisesti useiden vuosien ajan.”
Charles Darwin, Elämäni (Autobiography, 1887). Suom. Anto Leikola. Pohjoinen, Oulu 1987.
Tuntematon kuva. (Pinterest.com)

”Aprillipäivänä 1966 pieni, mutta innokas joukko kokoontui Helsingin Sairaanhoitajaopiston Mannerheim-saliin perustamaan tuolloin vielä melko uudelle ammattikunnalle yhdistystä. Yhdistyksen ajatuksena oli yhdistää anestesiasairaanhoitajia, saada näkyvyyttä työlleen ja nostaa uuden ammattikunnan profiilia. Sen lisäksi yhdistyksen tarkoitukseksi tuolloin kirjattiin sairaanhoitajakoulutuksen sisällön kehittäminen ja valvominen sekä anestesiahoitotyön valtakunnallinen kehittäminen.
Yhdistyksen ensimmäiset koulutuspäivät järjestettiin jo samana vuonna ja alusta lähtien yhdistyksellä on ollut oma lehti. Ensimmäinen päätoimittajan palsta alkoi sanoin: ’Jotakuta ehkä hymyilyttää into, jolla lähdemme liikkeelle. Yhdistys on vasta toista kuukautta vanha ja jo pitää olla oma lehtikin.’ Toisesta numerosta lähtien lehden nimi on ollut Spirium eikä nimen hohto ole himmennyt mihinkään vuosikymmenten varrella. Nimen julkistamisen yhteydessä tuolloin vuonna 1966 annettiin myös ääntämisohje: (spi:rium).”
Päätoimittaja Sari Pyhälä
Spirium – Suomen anestesiasairaanhoitajien jäsenlehti 2/16
50-vuotisjuhlanumeron pääkirjoituksesta
Huonosti tunnetun Henselmann-nimisen taiteilijan kuvaus Minnesotan Rochesterissa toimivan St. Maryn sairaalan (1889–; nyk. Mayo Clinic) ensimmäisestä leikkaussalista 1889. (Kuva: Mayo Clinic)